Ensimmäinen

Olen vuosia unelmoinut ystävien kohtauspaikasta. Sellaisesta, jossa muutama ihminen istuu pienen pöydän ympärillä, siemailee höyryävää teetä ja keskustelee. Kaikki ovat innostuneita aiheesta, joka tietenkin aina rönsyilee omaan suuntaansa. Jokainen voi osallistua, koska kaikki ovat yhtä viisaita tai tyhmiä. Olkoon tämä sellainen kohtauspaikka.

Mistä aiheet tällaiseen keskusteluun? Tietenkin, mistä tahansa. Rakkaus, elämä, kuolema - aiheita on tietenkin hyvin paljon. Törmäsin täällä netissä 1950-luvulla julkaistuun jättiläistyöhön: “Great Books of the Western World”. Siinä noin 50 osaan oli valittu niin sanottuja länsimaisen kirjallisuuden klassikoita antiikin Kreikasta alkaen. Merkittävämmäksi tämän kirjasarjan kuitenkin teki, että yli 100 lukijaa kahlasi teokset läpi ja etsi tekstiviitteitä ennalta valittuihin 102 ideaan ja kokosi näin 2 lisäosaa näistä viitteistä. Näin teoksia saattoi lukea uudella tavalla, aiheittain. Minulla on ollut onni saada nämä viiteosat käsiini, ja aion käyttää niitä apunani kirjoittaessani alustuksia.

Ylevyyttä näille keskusteluille haluan tuoda alustuskatkelmilla vanhasta kirjallisuudesta. Älä hyvä keskustelukumppani kuitenkaan pelästy: tarkoitus on vain toimia herättäjänä, ehkä jopa innoittamassa lukemaan klassikoita. Tämä ei kuitenkaan ole varsinaisesti mikään lukupiiri tai kirjallisuuspiiri, eli kommentoida saa, vaikka ajattelisit, että “oletpas poika valinnut tekstiviitteesi ihan tylsimmästä päästä”.

Ensin hieman yleistä asiaa.

Tarkoituksenani on rakentaa tästä blogista keskustelukanava kaltaisilleni “hitaille pohdiskelijoille”. En siis mitenkään pyri siihen, että täällä joka päivä vaihtuisivat aiheet. En kuitenkaan halua rajata koskaan keskustelua luonnolliselta rönsyilyltä, eli Sinun, hyvä lukijani ei tarvitse liikaa pelätä oppimestarin sensuuria: sana on vapaa alustuksen jälkeen.

Valitsemani aiheet eivät ehkä ole ihan muodikkaimpia, mutta toivottavasti aiheita, jotka puhuttavat meitä ihmisiä. Olen kovasti nyt viehättynyt tutustumaani Antiikin kirjallisuuteen, ja poskeni hehkuvat innosta päästä käyttämään aiheideni lähteenä ja alustuksena näitä vanhoja tekstejä. Tässä on nyt kyllä myös tunnustettava, että käsittelyni pohjalla ei ole mitenkään suuri vanhan Kreikan kirjallisuuden tuntemus, vaan onnekkaasti löysin tuon edellä mainitsemani Encyclopaedia Britannican kustantaman kirjasarjan.

Turha kai sanoa, että Sinä, joka olet pitempään harrastanut kreikkalaisia klassikkoja, olet kovin tervetullut osallistumaan keskusteluun. Toisaalta taas haluan kannustaa Sinua, joka olet vieroksunut klassista kirjallisuutta, näytelmiä ja niin edelleen liian raskaana ja vaikeatajuisena, etsimään ja löytämään tuon kiehtovan vanhan maailman. Onhan selvää, että sellainen, joka on säilynyt niinkin pitkään meidän kulttuuriperintönämme, ei voi olla vain vanhoja kuriositeetteja. Näillä teksteillä voi oikeasti ja aidosti olla paljon sanottavaa meille “modernismin orpolapsille”.