Sotataidosta
Iliaksen XIII laulu: Taistelu laivojen
ääressä
Nähtyään troialaisten
tunkeutuvan kreikkalaisten leiriin Zeus kääntää
katseensa pois muihin maailman ääriin. Poseidon, joka
Samothrake-saaren korkeimmalta kukkulalta on seurannut taistelun
menoa, käyttää tilaisuutta auttaaksensa kreikkalaisia.
Hän rientää heidän luoksensa ja lähestyy
ensin Kalkhaan hahmossa molempia Aias-urhoja ja kehottaa heitä
uljaaseen taisteluun sekä herättää heissä
uutta intoa ja uusia voimia. Samoin hän sitten lietsoo sotaintoa
muihin päällikköihin ja joukkoihin.
(125-)
Noin järisyttäjä
maan nyt akhaijein intoa kiihti.
Johtoon Aiaan kummankin rivit
suorihe vankat;
moittinut eip' ois Areskaan, jos ois
kera ollut,
noit', ei nostaja miesten Athene;
näät valioimmat
sankarit vartoamass' oli joukkoa
Hektorin aimon:
keihäs keihääseen,
limitysten kilpehen kilpi,
suojus toiseen, mieheen mies,
kypäriin kypär' yhtyi;
heilahtaa kypär' ei hevin
jouhinen, välkkyväharja
voinut toiseltaan, niin sakea heit'
oli parvi.
Peitsien sarjat notkui nuo,
käsivarsien vankkain
puistelemat; halu hehkuva heill' oli
rynnätä taistoon.
Sotataidon ensimmäinen periaate:
rohkeus. Sotataidon toinen periaate: järjestys. Mistä tulee
rohkeus? Joku suurempi voima antaa rohkeuden. Mistä tulee
järjestys? Järjestys tulee yhteisestä rohkeudesta.
Mitä on yhteinen rohkeus? Sen täytyy olla jotain, joka on
ammoisista alkaen vetänyt puoleensa nuoria poikia. Halutaan
kohdata jotakin pelottavaa, itseä paljon suurempaa, mutta
sellaista ei kukaan uskalla yksin. Ensin ei kuolema ole kovin
tärkeää, mutta sitten, ehkä ensimmäisen
tapetun näkeminen saa nuorukaisen ymmärtämään,
mitä leikkiä tässä leikitään ja millä
panoksilla. Ja sitten kuoleman kauhu liittoutuu toveruuteen, toveruus
rohkeuteen. Kun rohkeutta on yhdessä riittävästi,
aletaan puhua sotataidosta, jossa täydellisenä tavoitteena
on painaa tunteet pois, ja sen sijaan nähdä itsensä
hyvin toimivan koneiston osasena. Yksinkertaista ja selkeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti