Ihmisistä

Ihmisen itseymmärryksestä

Odysseian VIII laulu: Odysseus faiakilaisten luona.

Faiakilaisten kuningas Alkinoos järjestää Odysseuksen kunniaksi lähtöjuhlan, jonka lopuksi pidetään urheilukilpailu kaupungin nuorukaisten kesken. Yksi kilpailulajien voittajista houkuttelee kaiken kansan kuullen Odysseusta näyttämään kilpaurhouttaan, mutta kun tämä esittää kilpahalutonta, vihjaa nuorukainen vieraan olevankin ehkä muuta kuin urheilija. Tähän Odysseus vastaa:

(165-)

Vastasi kulmia tuimistain monineuvo Odysseus:

”Säädytön on puhe sull', olet mies häpyheitto, ma luulen.

Armait' antimiaan ei jaa tasan kaikkien kesken

taivahiset, puhetaitoa ei, ei muotoa, mieltä.

Toisell' on näkö halpa, mut hällepä soi suloutta

kuoloton antaja haastelohon, sitä kaikk' ihamielin

kuuntelevat, kun on niin puhe tarkka ja taitava, lauseet

kauniit, kartteliaat; hän on kunnia mieskokousten,

liikkuu kaupungill' ihaeltuna kuin ikivallat.

Toinen sorja on muodoltaan, ikivaltojen verta,

vaan sulouttapa varsin vaill' on haastelo kaikki.

Niinpä se sullakin muoto on kaunis, ei jumalatkaan

vois soreampaa suoda, mut ymmärrys, sepä puuttuu.

Katkera mulla nyt on sydän rinnass' ilkkusi tähden,

vuoks sopimattoman suus. Enp' outo ma lie väkiveikkaan,

vaikka sa luullet, vaan lien ensimmäisiä ollut,

kun käsivars oli vahva ja nuoruus turvana ennen.

Nyt suru, vaiva jo sorteli, sill' olen kärsinyt paljon,

päätyen päin vihamiestä ja päin meren aaltojen vimmaa.

Vaan mitä kärsinyt lienkin, käyn toki silti mä kilpaan,

koska sa loukkasit noin sekä mieltäni ärsytit äsken.”

Odysseuksen nuhdellessa nuorta haastajaa hän selittää jumalten tehneen ihmiset luonteiltaan ja ominaisuuksiltaan erilaisiksi. Tässä hän puhuu kolmenlaisista ominaisuuksista. Hän opettaa samalla tarkkaamaan kukin itseään, huomaamaan nämä nykyään jo puhkikuluneet: vahvuutensa ja kehittämisalueensa. Kauniilla tavalla hän nostaa esiin puhetaidon merkityksen: ”sitä kaikk' ihamielin

kuuntelevat, kun on niin puhe tarkka ja taitava, lauseet kauniit, kartteliaat”. Antiikin retoriikka ei ilmeisimmin juurikaan arvostanut suoraansanomista. Puhetaidolla oli siis suuri arvo, ja se heijasti ihmisen sisäistä ymmärrystä.