Jumalat sekaantuvat ihmisten elämään: kunkin ansioiden mukaan

Iliaksen XVIII laulu:

(356-)

Virkki jo Hereä Zeus, sisar-puolisoaan, puhutellen:

”Here, valtiatar vakasilmä, jo vainkin Akhilleun

sait levon hylkäämään; sun poikias lie totisesti,

sun oman helmasi lapsia nuo hiuskaunot akhaijit!”

Here, valtiatar vakasilmäpä vastasi hälle:

”Hirveä Zeus, Kronossynty, mi nyt sana suustasi lähti?

Mieskin toiselleen toki mahtaa yhtä ja toista,

vaikka on ihminen vain, ikivaltain keinoja vailla.

Enkö mä, korkein siis jumalattarien – se on mulla

synty, se myös sun puolisonas aviollinen arvo,

sun, joka valtias suur' olet kaikkien kuolematonten -

iliolaisiin vois vihatessani viskata turmaa?”

Tässä lyhyessä katkelmassa Olympon jumalista kaksi mahtavinta keskustelevat. Toisaalla tarinassa on katkelmia, jotka viittaavat tässäkin siihen, että puolisot eivät vain keskustele, vaan provosoivat toinen toistaan. Zeusta ärsyttää, että Here on niin fanaattisesti akhaijien puolella. Hän on onnistunut juonessaan, ja uhrannut Patrokluksen, jotta akhaijien mahtavin sotaurho Akhilleus, ystävänsä menetettyään, nousisi kostamaan. Hän ei ilmeisesti tiedä syytä, eikä lukijakaan, tähän vaimonsa leppymättömään intohimoon. Troijan sota ei ole yhdentekevä jumalille. Tässä Here tunnustaa avoimesti vihaavansa iliolaisia, ja hänen mielestään saavat akhaijit voittaa sodan ja tuhota hävinneet perikatoon. Here siis ei erityisesti kai pidä sen enempää akhaijeista, vaan päällimmäinen tunne on viha iliolaisia kohtaan.

Antiikin kreikkalaiset jumalat eivät olleet ihmisen yläpuolella tunteidensa ylivertaisessa hallinnassa, ja vaikka he näkivät ihmiselämän yli jumalallisella tavalla, ei heissä ollut kaikkitietävää viisautta nähdä heikkoa ihmistä kohtalon sylin puristuksessa.

Näin selittivät antiikin kreikkalaiset ihmisosaa kärsimyksen maailmassa. Ihmisen lohtuna oli, että jumalten joukossa oli erilaisia mielipiteitä, ja hänellä saattoi olla puolustajakin estämässä toisten jumalien vihaa. Jumalat eivät toisaalta juuri olleet kiinnostuneita tavallisten ihmisten kohtaloista. Heitä kiinnostivat suuremmat asiat ja kokonaisuudet, sellaiset kuin kansat, heimot, kuninkaat.