Iliaan I laulu: Foibos-jumalan
sovitusuhri
(446-)
”Khryses, kansain pää
minut laittoi, suur' Agamemnon,
tyttäres tuomaan, myös
pyhän uhraamaan satauhrin,
danaolaisiin jotta jo leppyis korkea
Foibos,
joille hän vaivaa, vaikerrust'
ylen tuonut on tuimaa.”
Virkki ja tyttären vei isän
kainalohon: iloll' otti
hän hänet vastaan. Mutta
jo ääreen alttarin sorjan
muut pyhän uhrin toi jumalalle
ja piirinä seisoi.
Niin kädet huuhtoivat, pivon
ottivat ohria täyteen.
Vaan kädet nostaen palvoi noin
palavasti jo Khryses.
Katkelma on kohdasta, jossa Odysseuksen
johtama saattojoukko palauttaa sotasaaliina ryöstetyn
Khryses-papin tyttären takaisin isälleen. Ruokauhreja
jumalan lepyttimeksi. Ihminen tekee ensin sellaista, joka ei ole
jumalalle otollista. Sitten jumala näyttää kovalla
kädellään oman mahtinsa. Vain tyhmä ei ymmärrä
katua ja hakea sovitusta. Välttämättömiä
rituaaleja. Ikiaikaisia sääntöjä ihmiselle.
Kun sunnuntaina istut kirkonpenkissä
kello 10, oletko sovittamassa jotakin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti